Eri eläinlajeilla on toisistaan poikkeavat tavat käyttäytyä. Virikkeistäessä pyritään tarjoamaan eläimelle mahdollisuus toteuttaa omia käyttäytymistarpeitaan. Termit virikkeistäminen ja aktivointi sekoitetaan usein. Käytännössä niiden ero voi olla veteen piirretty viiva, mutta teoriassa aktivoinnissa eläimelle annetaan tehtäviä, joista sen tulee selviytyä (esim. nenä- tai ongelmanratkaisutehtävät). Aktivointi tarjoaa eläimelle nimensämukaisesti aktiviteetteja, joihin purkaa energiaa. Itseasiassa, niistä voi myös seurata ongelmia, liikaa aktivoitu lemmikki voi tulla liian aktiiviseksi, eikä osaa enää rauhoittua lainkaan. Virikkeistäessä taas, eläimelle tarjotaan mahdollisuus käyttäytyä lajinsa mukaisesti..Sen ympäristöä muokataan niin, että sille muodostuu arkielämässä mahdollisuus sellaiseen omaehtoiseen toimintaan, jonka se kokee itselleen tärkeäksi sillä hetkellä.
Lajinmukaiset käyttäytymistarpeet riippuvat tietenkin lajista. Yhteisiä useimmille nisäkkäille ovat:
- ravinnonhankinta (metsästys, laiduntaminen jne..)
- nukkuminen (pesän valinta/rakentaminen jne.)
- seksuaalikäyttäytyminen (parinvalinnasta paritteluun ja pentujenhoitamiseen jne.)
- ihonhoitokäyttäytyminen (nuoleminen, piehtarointi, kylpeminen jne.)
- ympäristön tutkiminen
- leikkiminen
- reviirin tarkkailu ja merkitseminen
